perjantai, 10. syyskuu 2010

Erään anan tarina

Olipa kerran tyttö jolla oli paha pro-anoreksia
 tyttö oli nimeltään vaikka Marka
 se tyttö oli myös onlgelmainen koska sillä oli ilma laivoja eikun vaivoja ja tietenkin anoreksia
 'hän painoi 54kg ja oli 163 pitkä ja hän meinasi kuolla laihuuteen tai sitten laattaukseen.
 koska hän aina kun söi laittoi lego palikan kurkkuun että voisi purjota
 kerran hän nielaisi punaisen dublon ja ei pystynyt oksentamaan sitä ja sitten hän kokeili laksa tiiveja että voisi paskantaa sen ulos.

Markan silmistä valui tuskankyyneliä kun hän pinnisti palikkaa ulos.
 "HHHNNGNGGGHHH!!" huusi Marka
 Huuto kuului yläkertaan asti jossa asui eräs Tiina-mummo
 Tiina säikähti ja soitti ambulanssin ja poliisin Markan kotiin
 "OVI AUKI, TÄÄLLÄ ON POLIISI!" huusi poliisi Markan vessan oven takana
 "EI SAA TULLA VIELÄ!" Marka huusi, mutta poliisi potkaisi oven auki
 "Ääh! Palikka-kakka kesken..." Marka mutisi nolostuneena

Marka-parka. Poliisi päätti auttaa Markaa ja yhdessä he muodostivat ketjun ambulanssi se
 tien kanssa
 vetämään palikkaa ulos
 se ei onnistunut ja marka päätti hautautua omaan sheivaamattomaan bikinirajaansa
 Markan perä suoli oli niin vahingoittunut että se piti poistaa ja Marka ei enää koskaan voinut paskantaa.
 Tämä tarkoitti sitä että Marka lihoi ja turposi ja pian hän olikin 100 kiloinen ja silti tosi laiha omasta mielestään koska hänhän oli ana.
Eräänä päivänä Marka kuitenkin halusi huomiota ja päätti soittaa ystävälleen.
 "Oon niin läskiii..." Marka vinkui ja valitti.
 "Niin oot." vastasi Heidi. "SIIS MITEN KEHTAAT HAUKKUU?? TÖRKEE!!" huusi Marka ja löi luurin korvaan.
 Marka itki ja päätti hypätä junan alle. Hän odotti junaa asemalla. Hitaasti juna saapuikin ja lopulta pysähtyi. "NYT MINÄ HYPPÄÄN!" Marka huusi ja hyppäsi mahaplätsin suoraan pysähtyneen junan eteen. Junan kuljettaja oli niin ihmeissään, että lähti nakkikioskille ostamaan hodarin.

Onko tämä kaiken loppu? *GASP*

perjantai, 10. syyskuu 2010

Ei otsikkoa

 

perjantai, 10. syyskuu 2010

``Haukotus´´

Minä olen nimetläni Bella. Minä muutin Froksiin tämä on harmaa sade kaupunki joss vaan sataa ja sataa ja sataa ja sataa ja on harmaata ja sataa ja on harmaata ja sataa ja sataa....
Minä käyn uutta koulua ja kiakki varmaan vihaavat miua vaikka oiekasti kaikki pojat aan kuolaa minua mutta minääpäs en huoli niitä! miänä olen iskenyt pilluni erääseen Edwardiin...
Edwardin komeisiin ja kauniisiin kasvoihin.... Henkeni salpautu ja sydämeni letää kurkusta ulos aina kun tuo yliluonnollisen komea ja ihana koukkunenä tulee hengittämään korvani viereen.
Hänn en islmänsä ovat... EN tiedä minkä väriset ne ovat koska paksut ja tuuheat kulmakarvat valuvat niiden tielle :/ EI haittaa! voidana kuviella että ne on siniset.
Eräänä päivänä kun oli sateista ja harmaata ja minua vitutti sillä iolisin halunnut aurrinkoa ja munaaaaaaaakasta aamiaiseksi siis.
Kuitnekin huristelin ihan paskalla autollani kouluun.
Oli ihan paska päivä kun Edward oli niin ilkeä... Käperryin mustaan angstikuplaani ja itkin verikyyneliä ja viiltelin huulirasvalla... Ah oli niin kamalaa.....
Siten lähdin pillu kyyneliä valuen kohti autoani kun koulu oli lOPPU!
Yhtäkkiä kuulin dramaattisen jarrutusäänen. Slowmotionina käännyin katsomaan että mitäs helvettiä. näin mun ihkustalkkaajan auton joka kaarsi dramaattisesiti kohti minua. Yhtäkkiä kuului dramaattinen rysähdys ja luulin kuolleeni dramaattisesti. Avasin silmäni ja näin dramaattisen Edwardin edesäni. Hän katsoi minua dramaattisesti vikka en oikestaan nähnyt katsoiko hämn minua koska en eedeleenkän ole nähnyt sen komistuksen silmiä... Sitt en Edward murisi dramaattisesti... Oikeasti hän pieraisi munapierun ja juoksi metsään häpeämään mutta murina kuulostaa dramaattisemmalta. Dramaattisesti sitte menin autooni ja kaarsin dramaattisesti kotipihaamme.
Seuraavana päivänä lähdin apeana ja angstisena koska life sucks jne.. Ku Kukaa ei rakasa mua tai rakastaa mutta Edward ei ja edward on mjnun elämä.. Se mystinen ja komea mies.. aahh..
No kuitenkin menin bilsanluokkaan. Katsoin että onko Edward läsnä. Simäni kiinnittyivät heti tuohon mystiseen ja valkeaan olentoon. Slowmotionina katsoin häntä ja kävelin hänen vierelleen. Tuuletin selkäni takana sai hiukseni dramaattisiksi. Tuletin myös puhalsi Edwardin kulmakarvat sivuun ja huomasin asian. Juoksin kuin salama Edin viereen ja yritin nähdä hänen silmänsä.
Myöhäistä, joku sammutti tuulettimen. "Moi..." sopersin omana tyhmänä itsenäni ja olisin voinut vaipua häpeän mustaan angstikuoppaan. "Hei..." Edward pieraisi ja käänsi katseensa täytettyihin lintuihin jotka roikkuivay seinällä.
Mutristin naamani ja katsoin dramaattisesti toiseen suuntaan. Tyhmä kakka Edward.. ajattelin.
Meildän piti tunnilla testata veriryhmä. Näin kuinka ihmiset pistelivät itseään neuloilla ja nauroivat veren virratessa lattialle ja seinille ja ja ja aj...
Nousin tuoliltani ylös. Housuni repesivät ja ihastukseni ja hänen sata kaveriaan näkivät kaiken ! voi ei! MEgamokasin pahasti...
Pyörryin dramaattisesti lattialle. Edward haki tarvikevajasta kottikärryt ja kärräsi minut äänennopeudela terkkarille.
Terkkarille änkesi mukaan myös stalkkerini nro 1. Se harmitti kovasti...
SItten sain tilaisuuden jutella Edwardille kahden kesken, kaiken tyhmn kakka hässäön jälkeen.
"Miksi pyörryit?" Edward sanoi ja katsoi minua dramaattisesti. Hänen valkea ihonsa oli niin ihana ja sileä kuin marmoria... "Minä... haistoin veren.." ääneni värisi. Edwardin silmät pyöristyivät isoiksi kin kaksi jalkapalloa. "M-mitä?" änkytin nähdesään tuonkauniin olennon reaktion. Voi ei hän pitää minua ihan nolona! itkin tskan ja itsesäälin kyneliä mielessäni.
"Mutta.... se... on....mahdotonta....." Edward melkein kuiskasi DRAMAATTISESTI. Henkeni salpautui.
"Bella miksi olet ihan sininen ? Äsken olit vihreää!" Edward säikähti ja nosti minut marmorikäsivarsilleen. En pystynyt puhumaan koska henkeni oli salpautunut. "BELLA! VASTAA HETI!!!" Edward ravisteli minua. "GHJÄÄÄÄ!" sain vihdoin henkeä.
Nolona lähdin kotiin ja menin koneelle. Koneeni on ihan paska ja surkea ja aargh hidas lagi huoh oikeasti... Joku tällänen uusin Macintosh... Ihan huono... Isi osti...
Kuitenki! Menin Wikipediaa ja etsin sieltä tietoa Edwardista.. Siis.. koska epäilin että hän olisi....
Seuraavana päivänä paistoi aurinko ja sain uutta voimaa kohdata Ewardin! Kysyisin häneltä suoraan... Olin pääättänyt sen dramaattisesti. Menin autooni dramaattisesti ja huristelin koulun pihaan dramaattisesti. Ulos astuessani näin Edwardin ja hänen yhtä kauniit sisaruksensa uuden hienon nopean autonsa vierellä. Hänen siskonsa tökkäsi häntä perseeseen ja Edward kääntyi katsomaan minua kohti. Edwardilla oli silmillään aurinkolasit. Nyt en ainakaan nökisi silmiä...
Marssin päättäväisesti Edwardin luo. Kaikki muut katosivat ympäriltämme.
"Minä tiedän mikä sinä olet..." sanoin ja tuijotin Edwardia.
"Wtf?!" Edward näytti säikähtänneeltä. Hahaa! Vihdoinkin hän paljastuu.
"Tiedän etä sinä olet..."
"SANO SE JO! SANO!!" Edward huusi ja kuulosti tuskaiselta.
"Miksi?:OO" ihmettelin.
"Vessahätä :<" Edward murjoti.
"SINÄ! olet vampyyri!" sanoin ja heilautin hiuksiani dramaattisesit taakse. Liiankin dramaattisesti koska meinasin kämmätä selälälleni.
"Ahh nonii!" Edward sanoi helpottuneena ja juoksi wessaan.
Next day koulussa Edward tuli luokseni ja sanoi dramatisesti: "Oletko peloissasi? Sinun pitäisi olla..."
"En tod!" sanoin ja roflasin.
"Sinun pitäisi... Et saisi olla kansani... olen ... vaaarallinen peto...."
"mutta olen rakastunut sinuun!!!!!" huusin.

Koulu loppui ja parkkipaikalla Edward liisi eteeni kevyesti ja ihanan sulavasti. "Minä vien sinut kotiin." hän sanoi ja sieppasi minut autoonsa. Olin ihan hiljaa kun minua jännitti. Istuin kiltisti hänen viereensä ja sitten Edward ajoi lujaa jonnekkin. "Tle käymään meillä." hän EI KYSYNYT vaan oikeastaan päätti.
Hän ajoi niin lujaa että melkein kiljuin kauhusta. Maisemat vilahtelivat nopeasti kun vilkaisin ikkunasta. Yhtäkkiä Edward jarrutti ja kiitin sitä että muistin laittaa turvavyön. Edward ei muistanut mutta ei lentänyt lasista läpi vaan pysyi coooolina.
Hän meni ulos autosta ja jäin odottamaan sisälle että Edward avaisi minulle oven. Hän kuitenkin vain käveli talolleen ja vilkaisi hetken päästä taakseen että mihin minä jäin. Nolona vaivuin häpeän ja itsesäälin kuplaan ja menin Edwardin perässä hänen taloosa.
KAtsoin hänen perhettään kateelisena. Olisimpa minäkin yhtä kaunis... Edwardin perhe puolestaan tuijotti minua kauhistuneena. "Tässä on ystäväni Bella..." Edward sanoi ja käveli suoraan istumaan pianonsa äärelle. "Voi ei, ei taas..." Alice pudisteli päätään ja juoksi yläkertaan korviaan pidellen. Muut perheenjäsenet juoksivat perässä.
"Nyt minä... Soitan sinulle kappaleen jonka sanoitin ja sovitin." Edward hymyili. Olin ihmeissäni! Tuo kaunis ihana olento oli uhrannut kallista ja kultaista ja kaunista vampyyri aikaansa minuun..
Edward rykäisi ja aloitti soittamisen. En kuullut sanoja jotka soljuivat Edwardin marmorisuusta ulos koska sulin ihastuksesta lattialle.
"Voi Edward olen niin kovin rakastunut sinuun..." sanoin ääni ihastuksesta väristen. "Mutta... et... saa... koska... minä... olen vaarallinen! Meidän ei kuulu olla yhdessä.. Mutta en voi elää ilman sinua olet elämäni! Jos kuolet niin teen itsarin oikeesti..." Edward sanoi ja tuijotti minua erittäin intensiivisesti. Tai siltä se tuntui, kun en silmiä nähnyt. "Miten muka? Olethan sentään kaunis ja kuolematon.." kuiskasin ja samalla nielaisin sylkeäni väärään kurkkuun ja olin vähällä tukehtua. "Menen Italiaan erään toisen vampyyriperheen luo ja kiusaann niitä kunnes ne vittuuntuvat ja tappavat minut... Näyttäydn auringossa ja paljastan perseeeeeeikun salaisuutemme koko maailmalle." hän sanoi.
"Mitä tapahtuu kun menet aurinkoon?" kysyin.
"Voin näyttää..." Edward sanoi ja kaappasi minut olalleen ja juoksi metsään.
Sekunnissa olimme jollain metsäaukiolla. "Nyt katso tarkkaan..." Edward sanoi aukion reunalta. Hän astui ulos varjoista ja kompastui kiveen. Vetäisin säikähdyksestä henkeä keuhkoihini niin että meinasin taas tukehtua omaan sylkeeni... Edward kuitnkin sai itsensä ylös ja näin kuinka hän kimalsi. "Kimallan auringosa. Näätkö u__u" hän sanoi ja vaan kimalsi. "Oi häikäiset silmäni!" sanoin ja kaivoin aurinkolasit taskustani.
"Bella... näytät niin siistiltä nuo päässä..." Edward henkäisi ja astui lähemmäs minua. "Ja tuoksut niin hyvältä..." hän sulki silmänsä ja nuuhki ilmaa.
"Pieraisin äsken o_o" töksäytin ja vaivuin heti häpeään ja itsesääliin.
"Kaunista..." Edward sanoi ja piti silmiään kiinni, vaikka siis en tiennyt oliko hänellä oikeasti silmät kiinni. Siltä se vain vaikutti... "Onko?:OO" kysyin tosissani. "On... Kaikki sinuun liittyvä on niin kaunista ja herkkää... Olet elämäni...." Edward sanoi.
"Olen niin liikutunut.... Ntyt menen kotiin." sanoin ja juoksin kotiin.

-----------------------------------------------------

Tarina on kirjoitettu aikoja sitten ja ei ole saanut tuon enempää jatkoa. Tuskin tulee koskaan saamaan. Toivottavasti tämä pieni pätkä jaksaa silti viihdyttää : D ~ Minna